Kaikella on aina aikansa ja paikkansa.
Aloitan tämän blogin, koska tunnen sen aloittamiseen jonkinlaista pakkoa. Tämä tulee todennäköisesti olemaan oma salainen purnauspaikkani, ja kukapa tietää, ehkä tämä
auttaa parantumisen tiellä.

Kiltit tytöthän eivät sairastu. Kiltit tytöt eivät mokaa. Kiltit tytöt ovat esimerkillisiä.
No tämä blogi olkoon esimerkkinä siitä, miten käy kun kiltti tyttö sairastuu 
masennukseen, ja eräänä päivänä huomaa että hän on ilman kaikkea sitä, mikä 
määritellään hyvän elämän turvaksi. Ilman töitä, ja ilman kotia (eli asuntoa). Kun poikaystäväkin jätti, ja muut ihmissuhteetkin rakoilevat, kun ei ole omaa paikkaa, eikä ole minkäänlaista elämäniloa tai hajua siitä, mihin suuntaan tästä ponnistaisi.. mitä silloin tehdään?
No minä päätin perustaa oman blogin. Ja kaikista yo. ongelmista, hänellä on yksi vieläkin suurempi ongelma:
Ylpeys siitä, ettei näin käy kilteille tytöille.

Hei, olen Sara. Ja minä olen koditon luuseri.