Luulin että tänne kirjoittaminen olisi jotenkin helppoa. Ei se olekkaan. Vaikka mietin pitkään postauksia, jotenkin ne jää sitten kirjoittamatta. En tiedä mikä siinä on. Pelkään että ruikutan liikaa?

Olen tehnyt mielenkiintoisia havaintoja lähipiiristäni. Kuinka kukin tähän reagoi. En nyt tahdo nostaa itseäni mitenkään jalustalle, mutta olen aina ollut meidän ystäväpiiristä se, joka kuuntelee ja ymmärtää. Varmaan ymmärrätte mitä tarkoitan..
Nyt se, etten olekkaan "tavoitettavissa" samalla tavalla kuin ennen, tuottaa näköjään möykkyjä muidenkin elämään. Tunnen sen, kuinka jokaisen paineet vain kasaantuvat enemmän. Tuntuu että säteilen ystäviini jollain kierolla tavalla tätä masentuneisuutta (ja muita ongelmia) Vain joskus nuorempana teiniajoilla ystäväpiirini koostui yhtä masentuneista ja ongelmallisista ihmisistä kuin nyt :) Ensiksi olin kovin pettynyt, kun huomasin ettei kukaan yritäkkään keskittyä minuun niinkuin olisin toivonut (ja kuinka olen itse muita ns. "auttanut"). Tietenkin olen itse myös huono apua pyytämään, mutta huomaan myös sen kuinka monet "antavat" minun vain jotenkin olla. Samaan aikaan näen kuitenkin, että jokaisella kasaantuu ne omat demonit niskaan. Toisinaan turhauttaa, toisinaan surettaa. Toisaalta olemme myös onnistuneet jotenkin löytämään lohtua toisistamme, joka on tietyllä tavalla myös auttanut.
Ehkä tuo oli hiukan vaikeasti selitetty? Rakastan lähimmäisiäni, ja ne muutamat jotka oikeasti tietävät minun tämän hetkisen tilanteen..niistä olen niin kiitolinen. Taisin ensimmäisessä postauksessa puhua joistakin rikkoutuneista väleistä -tarkoitin juuri tätä. Silloin muutamana hetkenä tuntui että etäännymme kaikki toisistamme, varsinkin sitä alkoi tapahtumaan kun olin ns. pudottanut tämän pommin "kuulkaa, nyt ei mene ihan hyvin, on tapahtunut sitä ja tuota jne."

 Jollain tavalla nämä meidän "yhteiset" tilanteemme on kuitenkin tuonut meitä takaisin yhteen.Onhan sekin lohdullista, ja parempi tyhjääkin parempi eikö?:) Makaamme kaikki yhdessä samassa syvässä kuopassa :)

Anteeksi mahdolliset kirjoitusvirheet ja täytesanat. Minulla on nyt hiukan kiire, ja olen vain pyörittänyt tuota ajatusta päässäni lähiaikoina.

Pitäisi pyrkiä samaaan asioista kiinni. Tiedän.


ps. Muistatteko Matin? Matti on ihana ja kaikkea, mutta..mutta. Ehkä uskallan raapustaa jonkin viiltävän suhdeanalyysin tänne piakkoin.