Aamut ovat hankalimpia. Maanantai on taas päivänä tuskallisin. Kun viikonloppu tulee, huokaisen syvään: silloin ei voi tapahtua mitään pahaa.
Minulla on ollut aina tapana korjata asioita nukkumalla. Nukkuminen on vapautusta kaikesta, ja helppo pakopaikka. Nukun pitkien yöunien lisäksi myös päivisin. Nukahtelen.
Mainitsin ensimmäisessä postauksessa että poikaystävä jätti. [kutsutaan häntä vaikka tästä lähtien Matiksi] No tässä muutaman kuukauden venkslattua Matti ilmoitti että hän haluaakin palata yhteen kanssani. En osaa oikein täysillä luottaa, mutta toisaalta kun ei ole paikkaa jonne mennä, on tämäkin tyhjää parempi. Matin kotona tulee vietettyä nyt siis paljon aikaa (rauhoittavaa kun ei tarvitse miettiä mihin menee yöksi) Koti ei ole oma, muttei täysin vieraskaan. Täälä ollessani unet ja samalla painajaiset ovat palanneet. Viimeisimät kolme aamua ovat olleet kovin hankalat, ja nouseminen tuntuu vieläkin vaikeammalta.