..uusi nimi tälle blogille. Sitä odotellessa.

Taidan paeta nyt asioita. Turrutan, ettei minun tarvitse miettiä. Televisio toimii asiassa hyvin, tai hengailu netissä. Alkoholi auttaa silloin, kun tuntuu että voisi olla kiva nähdä joitakin ihmisiä.  Tuntemattomia tietenkin, ei niitä hyvän päivän tuttuja, joille ei osaa enää sanoa mitään. Illaksi ulos, muutaman luottoystävän kanssa, joille ei tarvitse selitellä. Pieni pakohetki. 
Tiedän että tämä on niin typerää. Mitä minä luulen pakenevani? Luulenko ettei minun tarvitse enää koskaan ottaa mitään vastuuta mistään? Tiedän miten pitäisi toimia, ja ainakin tiedän että nyt toimin todella typerästi. Lumipallon tavoinhan ne asiat kasautuvat, eikä se auta asioiden selvittämisessä.
En uskalla ajatella, koska tiedän että ne kaikki tunteet vyöryvät pintaan. Helpompi työntää niitä vain syrjään, ja koittaa nauttia jostakin aivottomasta hetkestä.
Ihan toisinaan, ei aina ole niin pyörryttävää. Silloin saatan päättää jonkin asian loppuun  (tai aloittaa jotakin.) Harvemmin jaksan keskittyä kunnolla asioihin, enkä oikein osaa innostua oikealla tavalla mistään.
Toisaalta joissakin asioissa tunnen sitten liikaakin. Ihmissuhteet, tarkennettuna parisuhde on varmasti minulle nyt sellainen oljenkorsi tässä ollut. Nyt on muutoksen tuulia ilmassa, ja taidampa itse vain panikoida taas. En tiedä. En tänään ehdi selittämään. Ehkä myöhemmin.

Nyt olen kolme viimeisintä päivää yrittänyt tiskata. Tiskivuori se kun vain kasaantuu. Olisikin edes oma asunto.