Hengissä ollaan viel. Miten asiat voikaan pitkittyä näin? Toisinaan tuntuu että asiat setviytyvät, sitten tulee niitä hetkiä kun ei jaksa nousta sängystä ylös. Pitäisi aina jaksaa tsempata. Kakskytneljäseittemän, jotta saisi kaikki asiat hoitoon. Ja välillä ihan unohtaa, kuinka vaikeaa tämä elämä on toisinaan ollut. Kaikkien aikojen vuoristorata, kaikkien aikojen mutkikkain vuosi. Ehkä ensivuonna jo paremmin. Ehkä.
Kun saisi pyyhittyä vanhoja asioita tekemättömiksi. Miksi kaikkeen merkkaa vain menneisyys? Ainoa mihin voi vaikuttaa, on tämä hetki, ja tulevaisuus. Ei siinä ole järkeä.
Piti vain tulla sanomaan, että edelleen taistelen. Toisinaan taas tuntuu että tämä taistelu on muuttunut pelkäksi elämäksi. Huoh. Ja toisinaan taistellaan. Kovasti.